Thaimaan norsut – tiedä tämä elefanteista!

aasian norsu
Norsun kärsä on huikea elin: samaan aikaan uskomattoman voimakas ja tarkka kuin ihmisen sormet.

Norsut ovat hämmästyttäviä eläimiä: älykkäitä, empaattisia, äkkipikaisia ja kuolettavan vaarallisia. Eikö kuulostakin tutulta? Kovin ihmismäiseltä.

Jokaisen Thaimaassa norsuihin tutustuvan olisi hyvä tietää näistä kummallisista eläimistä ainakin seuraavat perusasiat.

Jättiläinen elää vanhaksi

Norsut ovat ihmisen jälkeen pitkäikäisimpiä nisäkkäitä. Luonnossa ne elävät yli 60-vuotiaiksi, ja hyvin kohdeltu kesytetty norsu voi elää jopa parikymmentä vuotta pidempään. Norsunaaras voi saada poikasiakin vielä 60-vuotiaana.

Norsut tulevat sukukypsiksi myöhään, vasta 10–15-vuotiaina, ja ne synnyttävät harvakseltaan, yleensä neljän vuoden välein. Raskausaika kestää nisäkäsmaailman ennätyksen eli liki 22 kuukautta, minkä tuloksena syntyy satakiloinen ”pienokainen”.

Kohdussa oleva norsupienokainen on itse asiassa jo täysin kehittynyt pari kuukautta ennen syntymää, mutta sen pitää lopuksi vielä kasvaa tarpeeksi, jotta se ylettyy imemään emoaan.

Pitkäikäisyyden lisäksi norsut ovat tietenkin myös maailman suurimpia maalla eläviä otuksia. Vaikka aasiannorsu onkin afrikannorsua pienempi, kasvaa aasiannorsukin kunnioitettaviin mittoihin: säkäkorkeus on kolme metriä, ja paino vaihtelee 2700–5000 kilon välillä.

Norsut eivät tosin aina ole olleet jättimäisiä: ne periytyvät possun kokoisesta otuksesta nimeltä Phosphatherium, joka eli Afrikassa 60 miljoonaa vuotta sitten.

Aina nälkä ja koko ajan jano

Norsu syö käytännössä jatkuvasti. Aikuinen norsu kuluttaa 130 kiloa ruokaa päivässä: juuria, ruohoa, lehtiä, puunkuorta ja hedelmiä.

Villit norsut ovat jatkuvasti vaelluksella löytääkseen tarpeeksi ruokaa – eikä nukkumiseenkaan jää kuin kolmisen tuntia päivässä (jotkut norsut muuten kuorsaavat). Keskimäärin norsu kävelee elämänsä aikana yhteensä 14 kertaa maapallon ympäri (25 kilometriä päivässä).

Syödessään norsu käyttää apunaan kärsäänsä, joka on käytännössä ylikehittynyt ylähuuli. Kärsässä on kymmeniätuhansia lihaksia, muttei yhtään luuta, ja norsu pystyy poimimaan sillä hyvin tarkasti pienimmänkin ruuanpalasen suuhunsa (tai setelin turistilta). Kärsänsä loukannut norsu ei pysty syömään vaan kuolee – elleivät muut norsut syötä sitä, kuten on todistettu luonnossa käyneen.

Nälän lisäksi norsulla on koko ajan jano, ja se voi haistaa veden jopa yhdeksän kilometrin päästä. Hajuaistin lisäksi norsun kuuloaisti on hyvin kehittynyt, mutta näkö on varsin huono. Google-lasit norsuille, anyone?

Norsut juovat vettä toistasataa litraa päivässä, mutta käyttävät sitä myös ruumiinsa viilentämiseen.

Veden lisäksi norsut viilentävät ruumistaan heiluttamalla korviaan. Norsun korvissa virtaakin 520 litraa verta 20 minuutin välein. Tästä voitaneen päätellä, että verensiirto norsulle olisi aikamoinen urakka. Keskimääräisessä ihmisessä on verta viitisen litraa.

Norsu on villi

Norsuja on kesytetty ihmisten käyttöön jo ainakin 4000 vuoden ajan, mutta niitä ei ole koskaan jalostettu niin kuin vaikkapa koiria tai hevosia.

Syyksi epäillään sitä, että norsut kypsyvät sukukypsiksi kovin myöhään ja lisääntyvät harvakseltaan. Jos norsuja haluaisi jalostaa, yhden ihmiselämän aikana näkisi vasta pari sukupolvea norsuja, missä ajassa ei tapahtuisi käytännössä vielä mitään muutosta.

Norsut ovat myös valtavan ruokahalunsa ansiosta hyvin kalliita eläimiä ylläpitää, joten niitä on entisaikaan vangittu luonnosta ja vapautettu takaisin luontoon aina tilanteen mukaan, esimerkiksi sotien alkaessa ja päättyessä. Julmilla perinteisillä metodeilla villin norsun pystyy kesyttämään ihmistä tottelemaan muutamassa viikossa (lue lisää: Saako norsulla ratsastaa?).

Niinpä suurin osa nykyisistäkään kesytetyistä norsuista on elänyt ihmisten seurassa korkeintaan pari sukupolvea, jos sitäkään, ja geneettisesti ne ovat täysin samanlaisia kuin villit sukulaisensa. Siksi kesytettyjä norsuja on mahdollista käyttää tulevaisuudessa myös villinorsujen suojelussa.

On arvioitu, että kesytetyistä norsuista kaksi kolmasosaa selviäisi vapautettuna luonnossa, jos ne ovat eläneet vangittuina maaseudulla ja kävelleet metsissä vaikkapa matkailijoita kantaen, jolloin luontainen ympäristö ja ravinnon etsiminen on niille tuttua (metsässä liikkuessaan kesytetytkin norsut poimivat jatkuvasti ympäristöstään makupaloja).

villi norsu thaimaa kui buri
Villinorsuja elää suuria laumoja Thaimaassa esimerkiksi Kui Burin kansallispuistossa Hua Hinin lähellä. Kuva: Antti Helin

Eläinkunnan Einstein

Kädellisten (ihminen mukaan luettuna) ja valaiden ohella norsuilla on harvinaislaatuinen ominaisuus: niiden aivot ovat kasvavat ja kehittyvät vielä pitkään syntymän jälkeen. Ominaisuus korreloi älykkyyden ja monimutkaisen sosiaalisen elämän kanssa.

Norsut säilyttävätkin leikkimielisyytensä myös aikuisiällä ja oppivat paljon toistensa käytöksestä. Norsut myös ilmaisevat monimuotoisilla äänillä muassa mielialaansa, aikomuksiaan ja halujaan. Ihminen ei tosin kuule suurintakaan osaa norsujen käyttämistä matalan frekvenssin ääniaalloista.

Norsut ovat myös hyvin empaattisia, ja ne pitävät huolta sairaista ja loukkaantuneista lajitovereistaan.

Myös norsun muisti on erinomainen. Esimerkiksi Namibiassa elävät aavikkonorsut muistavat koko ikänsä nuoruudessaan kohtaamansa lähteet. Monet norsujen kanssa elävät väittävätkin, että norsu muistaa loppuikänsä, jos joku on tehnyt sille pahaa.

Kannattaakin varoa, ettei loukkaa norsua, sillä norsut ovat äärimmäisen vaarallisia.

Norsu on tappokone

Norsu on pelottava tappokone sille päälle ryhtyessään. Norsu voi surmata syöksyhampaillaan, puremalla, otsallaan puskemalla, kärsällään rutistamalla ja heittämällä sekä potkaisemalla että tallaamalla.

Norsu on vaarallinen joka suunnalla: se pystyy potkimaan etu- ja takajaloillaan niin sivuille kuin vatsansa alle.

Yleensä tappaminen tapahtuu yhdistelemällä yllä kuvattuja keinoja niin nopeasti ja koordinoidusti, että sivustakatsojan on vaikea ymmärtää, mitä oikein tapahtui.

Ja kyllä, norsu on nopeampi kuin luulisikaan. Se pystyy juoksemaan 40 kilometriä tunnissa. Kesytetyt norsut olivatkin entisaikaan Aasiassa aktiivisessa sotapalveluksessa. Moni Thaimaan sotahistorian tarinoista kertoo, kuinka Thaimaan ja Burman kuninkaat ovat käyneet taistelun tiimellyksessä kaksintaisteluun norsujen selässä.

Kun laajaan valikoimaan tappamiskeinoja vielä lisää sen faktan, että jokaisella norsulla on oma, vaikeasti ennustettava luonteensa, ei ole ihme, että norsut tappavat enemmän eläintarhanhoitajia Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kuin mitkään muut eläimet yhteensä, keskimäärin muutaman ihmisen vuodessa.

Jokaisella norsulla on oma luonteensa

Jokaisella norsulla on oma luonteensa. Luonteenpiirteistä ihmisiä koskee eniten aggressiivisuus. Norsuista on arvioitu karkeasti, että temperamentiltaan ne voi jakaa kolmeen ryhmään. Yhdet norsuista eivät ole koskaan vaarallisia, toiset ovat tietyissä tilanteissa, esimerkiksi norsunhoitajan eli mahoutin poissa ollessa tai moottoriajoneuvojen pelästyttäminä, ja kolmannet ovat vaarallisia koko ajan.

Näiden kolmen ryhmän suhteellinen osuus norsulaumassa vaihtelee ikä- ja sukupuolijakaumasta sekä norsujen hoidosta riippuen, mutta yleisohjeena pidetään, että joka kolmas norsu on vaarallinen.

Koska tahansa norsujen parissa työskentelevät vaihtavatkin kokemuksiaan, yleensä heiltä löytyy aina tarinoita erilaisista norsuista pyhimyksestä mielipuoliseen murhaajaan.

Käytännössä norsujen kanssa toimimisen ensimmäisenä ehtona pidetäänkin sitä, että ihmisuhreja ei voi välttää. Toinen on se, että norsujen kanssa työskenteleviltä vaaditaan suurta tietoa ja kokemusta norsujen kanssa toimimisessa.

Tämä on hyvä pitää mielessä, jos lähtee vapaaehtoistyöhön norsuleirille, jossa ensikertalaiset saatetaan päästää hyvinkin läheiseen ja vastuulliseen kanssakäymiseen norsujen kanssa.

Viisas norsuleirin johtaja yhdistää norsun aina tämän luonteelle sopivan mahoutin kanssa. Vääränlainen mahout saattaa raivostuttaa säyseänkin norsun, ja johtaa mahoutin ennenaikaisiin hautajaisiin.

Valitettavasti mahoutien perinteiset taidot ja kokemus ovat katoamassa kovaa vauhtia niin Thaimaasta kuin muualtakin Aasiasta modernisaation myötä.

Mitä tästä opimme?

Kaikki edellä kuvatut norsujen ominaisuudet yhdessä tekevät niistä aivan toisenlaisen ja paljon haastavamman ”kotieläimen” kuin mistään muusta kesytetystä eläimestä.

Tämän takia Thaimaankin norsuleirit ja norsulla ratsastaminen ovat tulenarkoja aiheita. Vuosituhantisista perinteistä huolimatta norsujen ja ihmisten yhteiselo ei ole ongelmatonta eikä tule koskaan olemaan.

Lähteet: Tämän kirjoitussarjan pääasiallisena lähteenä on YK:n alaisen FAO-järjestön (Food and Agriculture Organization of the United Nations) tekemä selvitys Aasian kesytetyistä norsuista. Tutkimus on jo sangen vanha, mutta edelleen ajankohtainen ja erinomaisen mielenkiintoista luettavaa, suosittelemme!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi