Mae Hong Sonin lähettyvillä voi nähdä oudon liikennemerkin: opastetauluun on maalattu pitkäkaulaisen naisen varjokuva. Merkki ohjaa Nai Soi -kylään.
Raskailla metallikoruilla kaulaansa ”pidentäneet” kayanit (kutsutaan myös padaung) ovat alueen suosituimpia nähtävyyksiä. Ja niin kuin nähtävyyksille yleensä, myös ”pitkäkaulaisten naisten” kyliin peritään pääsymaksu.
Kayanien kyliä ei suotta ole aivan kutsuttu ihmiseläintarhoiksi. Pahimmillaan naisia on kutsuttu erikoisen ulkonäkönsä takia kirahvinaisiksi.
Naisten ihmisarvo on koetuksella. Karenien kansaan kuuluvat kayanit ovat paenneet Myanmarista sotilasjuntan etnisiä puhdistuksia Thaimaan puolelle, jossa heidät on käytännössä pakotettu turistinähtävyydeksi.
Nähtävyytenä poseeraaminen tuo naisille toki pienen elannon, mikä on parempi kohtalo kuin olla taistelujen keskellä heidän entisessä kotimaassaan Myanmarissa. Mutta heille ei ole annettu kansalaisuutta, oleskeluoikeutta tai edes virallista pakolaisstatusta, jotta he eivät pääsisi muuttamaan pois kylistään. Ja heidän annetaan viljellä vain vähän jos laisinkaan maata, jotta heidän toimeentulonsa olisi kuvattavana olemisen varassa.
Naiset itse saavat pääsymaksuista vain murto-osan, suurimmat voitot keräävät thaimaalaiset liikemiehet, jotka kyliä valvovat.
Pällistelyturismia
Nai Soi on kylistä tunnetuin, mutta ”pitkäkaulaisten naisten kyliä” on useita muitakin. Turismi on kaikissa kylissä samanlaista. Naiset istuvat talojensa edustalla ja turistit räpsivät heistä kuvia. Kyse on aikamoisesta pällistelyturismista.
Reuters-uutistoimiston haastattelema 21-vuotias Ma Ri on kuvannut kylässään käyvien turistien aiheuttamia tuntoja: ”Olen iloinen siitä, että monet turistit tulevat kyläämme. Meillä on usein hauskaa yhdessä. Mutta kun mietin asiaa tarkemmin, kuinka turistit tulevat siksi, että olemme heistä oudon näköisiä, se saa minut mietteliääksi.”
Totuus kaularenkaista
Kayanien kulttuurista ei edes yritetä kertoa turisteille. Niinpä naisten pitämiin renkaisiin liittyy paljon harhaluuloja.
Ensinnäkään raskaat koristeet eivät pidennä kaulaa, vaan painavat olkaluita alemmas ja saavat kaulan vain näyttämään tavallista pidemmältä.
Toisekseen ne eivät ole renkaita laisinkaan, vaan yhtenäisiä spiraaleja. Kaulakoristeista ei myöskään ole merkittävää haittaa naisten arkielämälle. He pystyvät normaaliin työntekoon ja urheilemaan.
Eikä naisten niska katkea, vaikka koristeet poistettaisiin – itse asiassa naiset riisuvat ne säännöllisesti pesua varten. Muutama nuori nainen on riisunut renkaat kokonaan ja onnistunut lähtemään kylistä muualle Thaimaahan opiskelemaan.
Suurin osa naisista on kuitenkin jäänyt turismiteollisuuden vangeiksi. Kaulakoruista on tullut heille todellisia kulttuurin kahleita
