Thaimaa on tunnettu hiekkarannoista, hymyistä, elefanteista ja temppeleistä – ja urheilupuolella lähinnä thainyrkkeilystä. Suurena jalkapallokulttuurin ystävänä halusin kuitenkin päästä seuraamaan myös thaimaalaista futista.
Tilastot eivät luvanneet hyvää: Thaimaa ei ole vielä kertaakaan selviytynyt MM-lopputurnaukseen, FIFA-rankingissa maa on jumittunut Suomen alapuolelle eikä thaimaalaisia pelaajia näy Euroopan huippusarjoissa.
Paikallisen liigan tulokset eivät herätä ulkomailla suurta kiinnostusta – eivätkä oikeastaan Thaimaassakaan. Monet paikallisetkin seuraavat mieluummin Englannin Valioliigaa. Chelsean ja Manchester Unitedin ottelut ovat thaimaalaisille yhtä olennainen osa paikallista jalkapallokulttuuria kuin vakioveikkaus, Aulis Virtanen ja suora lähetys lauantai-iltapäivänä Englannista olivat 1970-luvun Suomessa.
Miksi sitten käyttää kallisarvoista loma-aikaa jalkapallokentän laidalla?
Olen jo aiemmilla matkoillani eri puolelle maailmaa oppinut, että aitoa paikallisväriä ja kulttuuria löytyy usein juuri stadioneilta ja niiden ympäristöstä. Penkkiurheilijana voi oppia yllättävän paljon paikallisesta kulttuurista.
Otteluohjelmia netistä tutkimalla voi Thaimaan-matkaan helposti yhdistää jalkapallon seuraamista lähes missä tahansa päin maata, toki sarjakauteen sisältyvät tauot huomioiden.
Matkani aikana marraskuun lopulla paikallinen liiga oli jo pelattu loppuun, mutta heti saapumispäivälleni osui Kaakkois-Aasian mestaruusturnauksen ottelu Thaimaa vastaan Filippiinit. Ottelu pelattiin Bangkokin Rajamangala National Stadiumilla 24.11. Nykyiseltä nimeltään turnaus on AFF Suzuki Cup.
Ensimmäistä kertaa muistan seuranneeni Kaakkois-Aasian mestaruusturnausta, tuolloin Tiger Cupina tunnettua, vuonna 2002 ensimmäisellä Thaimaan matkallani. Yöbussissa Bangkokista Chiang Maihin näytettiin suorana lähetyksenä finaaliottelua Thaimaan ja Indonesian välillä. Thaimaa voitti rangaistuspotkuilla, mutta seuraavana päivänä Chiang Maissa ei järjestetty valtaisaa kansanjuhlaa eikä toritapaamista mestareiden kunniaksi.
Kiinnostus joka toinen vuosi järjestettävää turnausta kohtaan oli kuitenkin omalta osaltani herännyt. Ottelun näkeminen stadionilla vuonna 2012 olikin eräänlainen ympyrän sulkeutuminen matkailuharrastuksessani – huolimatta turnauksen nimisponsorin vaihtumisesta.
Pienen säätämisen jälkeen löysimme oikean portin Bangkokin itäosassa sijaitsevalta stadionilta ja selvisimme katsomoon sopivasti ennen kansallislauluja. 500 bahtia parhaille paikoille maksaneet liput tuntuivat Euroopan huippusarjoihin verrattuna kohtuuhintaisilta, tällä kertaa yleisömäärä jäi valitettavan alhaiseksi ehkäpä osittain iltapäivän sadekuurojen ja samalle päivälle sattuneen punaisten suurmielenosoituksen vuoksi. Bangkokin kaltaisesta metropolista luulisi kyllä löytyvän riittävästi väkeä täyttämään koko 80 000 katsojan stadion.
Tunnelmasta vastasivat molemmissa päädyissä olleet Thaimaan kannattajaporukat, jotka virittelivät ottelun aikana chänttejä eurooppalaisistakin katsomoista tutuilla sävelmillä. Filippiinien kannattajia oli pieninä ryhminä siellä täällä muiden seurassa, eivätkä järjestäjät näyttäneet lainkaan varautuneen huliganismiin vierasjoukkueen kannattajia kohtaan. Tunnelma stadionin ympäristössä olikin hyvin turvallinen – ilmeisesti jalkapallohuliganismi ei ole pesiytynyt aasialaiseen fanikulttuuriin.
Ottelu vaikutti aluksi varovaiselta 0-0:n nyhjäämiseltä, kunnes Thaimaa teki ensimmäisen jakson lopulla kaksi nopeaa maalia. Kannattajat saivat uutta virtaa ja lisääntynyt adrenaliini näkyi kentälläkin molempien joukkueiden aktiivisempana yrittämisenä. Filippiinit kavensi toisen jakson lopulla, mutta aika loppui kesken ja kotijoukkue nappasi turnauksen avauspisteet.
Ottelun jälkeen ostimme katukauppiaalta vielä huivit matkamuistoksi ja suuntasimme taksilla kaupungin ytimeen syömään ja ihmettelemään vilkasta iltaelämää.
Tätä kirjoitettaessa sekä Thaimaa että Filippiinit ovat voittaneet jatko-otteluissa Myanmarin ja Vietnamin ja näin varmistaneet paikkansa turnauksen välierissä, joissa Thaimaa kohtaa Malesian ja Filippiinit Singaporen.
Pian Thaimaan maajoukkueesta pääsevät ottamaan mittaa myös Huuhkajat, kun Suomen jalkapallomaajoukkue osallistuu Bangkokissa ja Chiang Maissa tammikuussa pelattavaan neljän joukkueen King’s Cupiin. Suomen lisäksi osallistumisensa ovat vahvistaneet isäntämaa Thaimaa sekä Ruotsi.
Turnauksen pelipäivät ovat 23. ja 26. tammikuuta 2013. Tarkempi otteluohjelma ja turnauksen neljäs osallistuja vahvistuvat myöhemmin.
Blogikirjan artikkelin on kirjoittanut maailmaa kiertävä futisfani Aaro Kuivalainen.
