Ihastella kuvankauniita maisemia nauttien catering-yrityksen runsaista antimista, seurata filmitähtien työskentelyä odottaen koska tarvitaan joukkokohtaukseen tai seistä kaulaansa myöten likaisessa vedessä paahtavan auringon alla, ilman hattua ja aurinkorasvaa, saaden pienen styrox-rasiallisen riisiä ja haalea vettä kerran päivässä.
Tämän kaiken – ja paljon muuta – voit kokea, jos pääset ekstraksi Thaimaassa kuvattavaan elokuvaan.
Sivustomme avustaja kertoo kokemuksistaan elokuvien ekstrana Thaimaassa.
Taskurahaa ja odottelua
Länsimaalaisilla on kova kysyntä Thaimaan elokuvateollisuudessa extrana – mutta niin on paljon tarjontaakin: joka päivä sadat turistit tai Thaimaassa asuvat ulkomaalaiset, joilla on ylimääräistä aikaa, odottelevat kutsua joko castingiin tai sitten suoraan joukkokohtaukseen.
Suurin osa tekee ekstran hommia huvikseen – hyvällä onnella voi tavata vanhoja tuttuja tai luoda uusia tuttavuuksia kohtauksen kuvausta odotellessa.
Rahaakin saa, toki extrana ei paljoa: riviextra ulkolainen tienaa päivässä 1000–3000 bathia, projektista riippuen. Vertailun vuoksi: paikallinen saanee 300–500 bathia. Pienistä summista agenttitoimisto on jo ottanut prosenttinsa pois (agentin siivu on noin 10–15 prosenttia koko palkasta).
Päivän palkka saattaa hyvinkin huveta matkoihin, kun siirtyy paikkaan, josta on kuljetus kuvauspaikalle, ja kuvausten loputtua takaisin kotiinsa. Toki jotkut tekevät ekstran hommia ihan rahastakin.
Ns. verot palkasta tuotantoyhtiöt maksavat erikseen, extroista kun tuskin kenelläkään on työlupaa. Periaatteessa ektran hommista ilman työlupaa voisi seurata vaikka maastapoisto, mutta nekin palkkakulut on taidettu merkitty thaimaalaiseen kirjanpitoon eli taivaan kansiin.
Kutsu kuvauksiin tulee yleensä viime hetkellä, joten aina pitää olla valmiina kuten partiolaisten vyössä lukee. Agentti toimisto soittaa yleensä illalla myöhään tai alkuyöstä, että pääsetkö tulemaan huomenaamulla kello 5. Pika-aikataulut johtunevat toki tekijöistä, yleensä vasta kuvauspäivän päätteeksi kun tiedetään tarvitaanko extroja seuraavana päivänä ja kuinka monta.
Toisaalta isoissa projekteissa voi saada heti aluksi selville, että seuraavana kahtena tai kolmena viikkona pitää saapua töihin kuin virastoon konsanaan.
Castaukseen yleensä ilmoitetaan hyvissä ajoin ja tapahtuma voi olla monipäiväinen, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan.
Bangkok on täynnä agenttitoimistoja, joiden kautta voi päästä ekstraksi. Googlettamalla niitä löytää. Isoimpiin voi laittaa hakemuksen ja kuvia itsestaan yhtiöiden nettisivuille. Myös henkilökohtaisesti voi käydä paikan päällä esittäytymässä, mutta hakijoita on tuhansia, ja ohjaaja tai castaaja valitsevat ensin valokuvista sopivimmat koekuvauksiin.
Eniten kuvauksia Bangkokissa ja Chiang Maissa
Yleensä kaikki suurimmat studiot sijaitsevat Bangkokissa tai Suur-Bangkokin alueella, joten kuvauksetkin pyritään tekemään suht koht lähellä pääkaupunkia, toki elokuvasta riippuen. Chiang Mai on saanut esittää Bangkokia useinkin, esimerkiksi American Gangsterin Bangkokin kohtaukset kuvattiin Chiang Maissa.
Bangkokin Chinatown on myös usein käytetty kohde: siellä on kuvattu muun muassa elokuvia God Only Forgives, Hangover 2, Shanghai ja Bangkok Dangerous.
Länsimaisten tuotantojen lisäksi japanilaiset ja korealaiset projektit ovat ihan ok, oli sitten kysymys elokuvista tai televisiomainoksista. Varsinkin tv-mainoksista saa jopa kunnon rahallisen korvauksen ja perusmuonituksen. Mutta jo se, että saa seurata läheltä japanilaisia tai korealaisia naisfilmitähtiä korvaa kaiken kivun ja vaivan.
Myös venäläisiä projekteja on reippaasti, mutta he käyttävät pääsääntöisesti vain oman maansa kansalaisia, vaikka kuinka suurta spektaakkelia tekisi – veli ja sisar venäläisiä kun Thaimaassa riittää.
Intialaisiin tuotantoihin ei juurikaan kannata mennä, tai jos sellaisen kerran kokee se riittää: intialaiset kohtelevat extroja kuin kastittomia omassa maassaan, eikä budjetit juurikaan ole kummoisia, joten vähiä rahoja ei tuhlata extrojen juomiin tai ruokiin.
Thaimaalaiset tuotannot ovat hiukan sama juttu: pitää vähintään saada edes pieni puherooli ennen kuin kannattaa harkita mukaan lähtemistä. Rahallisesti siitä ei hyödy, joskus jopa päin vastoin. Eivätkä olosuhteet useinkaan ole kovin nautittavat. Historiallisessa spektaakkelissa King Naresuanissa oli iso joukko ulkolaisia sotilaita moskiittojen syötävänä ja kuumuudesta nauttivana – haarniskat ja kypärät kun eivät ole oikein hyvä helleasu.
Jopa pieniä puheroolejakin on thaituotannoissa tarjolla, mutta silloin pitää puhua ja ymmärtää thaita. Käsikirjoitukset kun ovat thaiksi eikä henkilökunta juurikaan puhu englantia. Poikkeuksena ovat yhtiöt, jotka työskentelevät ulkomaalaisten yhtiöiden kanssa alihankkijoina.
Toisinkin voi tosin käydä, mikään kun ei ole Thaimaassa koskaan varmaa. Kerran opettelin hartaasti thaiksi vuorosanani, kunnes juuri ennen alkua ohjaaja sanoi, että hän haluaakin minun puhuvan englanniksi. Hauskuus oli siinä, etten osannut kaikkia thain sanoja kääntää englanniksi käsikirjoituksesta. Onneksi pääosan esittäjä Film (joka oli aikoinaan suuri tv-, elokuva- ja levylaulaja tähti, kunnes menetti maineensa kieltäydyttyään erään tähtösen lapsen isyydestä) auttoi kääntämisessä ja saatiin englanniksi sanottua asiat niin kuin ne suurin piirtein menivät.
Jokunen farangi on saanut jopa pieni muotoista uraakin luotua thaituotannoissa. Yksi afroamerikkalainen on saanut olla monessa elokuvassa pilkkauksen kohteena, thaimaalainen komedia kun perustuu aina tiettyyn roolijakoon: on komea ja kaunis sankari ja sankaritar, on yksi tummaihoinen, lihava tai ruma, jota sitten pilkataan ja muksitaan, ja pahis joko ex-tyttöystävän tai -poikaystävän muodossa.
Herrojen Stallone ja van Damme ero
Extrana olo Thaimaassa ei juurikaan poikkea siitä mitä se on kaikkialla maailmassa, mitä suurempi budjetti sitä lokoisampaa ja toisin päin.
Ollaan herra Stallonen elokuvista mitä mieltä ollaankin, mies osaa pitää hyvää huolta jopa extroistaan. Kun Stallone kuvasi yhtä Rambo-elokuvaansa Chiang Maissa, olo oli kuin olisi ollut suuressa maailmassa: ison ravintolateltan seisovat pöydät notkuivat thairuokaa ja länsimaista ruokaa, ja koko ajan catering-väki tuli ruokailujen välissä tarjoilemaan virvokkeita ja snacksejä.
Jopa isot liikkuvat saniteettitilat olivat extrojen käytettävissä, ja itse herra jos oli päiväänsä tyytyväinen jaksoi vaihtaa sanasen tai olla valokuvassa. Vaikka kuvaaminen muutoin oli kiellettyä.
Mutta ekstran ei silti sopinut unohtaa omaa paikkaansa nokkimisjärjestyksen pohjalla. Sen sai huomata eräskin ruotsalainen kaveri, jonka tehtävänä oli liikkua kuten pääosan esittäjä, jotta kuvaaja, valaistusteknikko sun muut saivat etsiä parhaita kuvakulmia eikä päätähden tarvinnut tehdä turhaa työtä. Työ taisi nousta pojalla hiukkasen hattuun, ja niinpä hän menikin hieman sopimattomaan aikaan ehdottamaan tähdelle, että olisi muutama parannusidea hänellä päähän pälkähtänyt. No, seuraavana aamuna ei miestä sitten enää näkynytkään, ja joku toinen sai hoitaa ne työt.
Toisia ääripäitä löytyy sitten liiankin usein. Kun toinen toimintasankari Jean Claude van Damme oli tekemässä elokuvaansa The Eagle Path, niin päivän ainoa ateria oli pieni annos riisiä ja juomaksi taskulämmintä vettä. No, kyseisen elokuvan julkaiseminenkin on kuusi vuotta myöhässä ja nimikin on vaihtunut matkan varrella ollen nykyisin Full Love. Viimeisimmän tiedon mukaan elokuva ilmestyisi tänä vuonna (2014).
Kaiken kaikkiaan mitä suurempi tähti sen mukavampi hän on ja toisin päin; pienestäkin roolista nimensä kreditteihin saava voi olla omasta mielestään suurikin sankari ja pitää extroja alempaan kastiin kuuluvina.
Elokuvan tekijät taas, jos vain heillä aikaa riittää, ovat miellyttäviä, heidän kun ei tarvitse egoistaan huolehtia. Heiltä kuulee mukavia juttuja teoksistaan ja projekteistaan.
Jos ekstraksi aikoo, kannattaa varustautua kohtaamaan kaikenlaista. Mutta jos rakastaa liikkuvaa kuvaa, niin miksi ei viettäisi vapaa-aikaansa keskellä tuotannon syntyä. Muistoja ainakin jää paljon: hyviä ja huonoja sekä paljon hauskoja.
Extran uraa aikovan kannattaa myös katsoa mainio sarja nimeltään Extras. Ricky Gervaisin tuotanto on todella tavoittanut asian ytimen.
