Helmikuussa 2013 tapahtui elämäni tähän mennessä suurin ja uskomattomin muutos. Pakkasin kamani ja muutin äitini lukuisista vastalauseista huolimatta Bangkokiin opiskelemaan bisneksen saloja. Eli BBA-tutkinto Assumption-nimisessä yliopistossa on menoillaan.
Tähän alkuun olisi hyvä kertoa hieman taustoja.
Olen 21-vuotias suomalainen mies Kotkan suurkaupungista, jossa talvet ovat kylmiä ja yöelämä kylmempää. Lukio tuli käytyä vuonna 2010 hirvein arvosanoin, mutta puolustuksekseni koripallo oli silloin tärkeysjärjestyksessä kirkkaasti ensimmäisenä. Melkein kaksikymppiseksi tuli pompoteltua.
Lukion jälkeen tein hyvän ystäväni kanssa molempien ensimmäisen Aasian reissun. Matkakohteena olivat Thaimaa ja Laos. Se oli huikea, silmiä avaava kokemus, josta meidät palatessamme otti vastaa armeijan lämmin syleily, joka sai arvoisensa päätöksen lukuisten mutkien kautta.
Seuraavana talvena lähdin yksin neljän kuukauden reissulle Thaimaan. Matkalla tapasin upeita ihmisiä, jotka esittelivät minulle ajatuksen opiskelusta Thaimaassa. Viimeisenä kuukautena otin selvää mahdollisista opiskelupaikoista ja tein jo alustavan päätöksen.
Nyt pääsemme vihdoin nykypäivään, kun koulua on mennyt reilu kuukausi ja alkusähellyksistä ja jännityksestä on selviydytty voitokkaasti.
Usein minulta kysytään: Miksi Thaimaa? Vastaan yleensä miksi ei tai ohitan kysymyksen typerällä vitsillä. Olen nimittäin itse yrittänyt löytää sanoja, joilla sen voisi ilmaista. Syitähän on lukuisia, kuten ilmasto, hintataso, sijainti useassa kontekstissa, talouden räjähdysmäinen kasvu. Mutta se oikea syy on jokin selittämätön tunne, jokin ilmapiirissä tai paikan kauneudessa. Ihastuin täysin ja koska en ole ikinä tuntenut kuuluvani kylmään pohjolaan, oli ratkaisu ainoa oikea.
Bangkokin opiskelijaympyröissä jokapäiväinen elämä on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen saanut ystäviä melkeinpä maailman joka kolkasta. Ongelmia on ollut lähinnä aasialaisten opiskelijoiden kanssa, jotka ovat todella ujoja puhumaan englantia, vaikka puhuisivatkin sitä paremmin kuin Kimi Räikkönen. Kulttuurishokkia en hirveämmin ole vanhana Thaimaan-matkaajana kokenut, mutta eräs ystäväni sanoi kerran, että Bangkokissa kulttuurishokki voi iskeä vielä vuosien asumisenkin jälkeen, kun huomaa miten vähän oikeasti tietää tästä metropolista.
Koulun puitteet ylittivät odotukset täysin ja olen todella tyytyväinen harrastusmahdollisuuksiin. Kampuksella on ainakin neljä jalkapallokenttää, joilla pelataan jalkapalloa ja rugbya. Uimastadionejakin on kaksin kappalein. Toinen on avonainen ja hieman vaatimaton, mutta toinen melkein olympiatasoa. Koripallohalli on suuremman uimastadionin vieressä ja saman katon alta löytyy myös erinomainen kuntosali, snookerpöytiä, pingispöytä ja squash-halli. Alueella on myös paljon ulkokoripallokenttiä, tenniskenttiä, sulkapallohalli sekä nyrkkeilysali.
Aivan yliopiston vieressä komeilee myös täysimittainen 18-reikäinen golfkenttä, joka on omalta osaltani vielä korkkaamatta.
Tässä blogissa tulen kertomaan Thaimaassa opiskelun koukeroista, sekä siitä, miten Thaimaan tuulet riepottelevat Kotkan poikaa ilman siipii. Eli edessä huonoa huumoria ajoittaisilla tietoiskuilla höystettynä. Toiveena olisikin, että samassa tilanteessa tai lähdön kynnyksellä olevat saisivat rohkeutta ja varmuutta, jota itse ennen kaipasin. Tähän mennessä lähtö tuntuu täysin oikealta ratkaisulta, mutta Bangkok on täynnä ansoja, joihin jää helposti, jos ei katso mihin astuu. Elämä muuttui juuri kertaheitolla mielenkiintoisemmaksi.
Lue kirjoituksen toinen osa: Neuvoja Thaimaahan opiskelemaan muuttavalle.
