”Nukuitteko hyvin? Vai jännittikö?” Trevor kysyy kuudelta retkeläiseltä, jotka ovat raahautuneet aamuvarhaisella Adventure Clubin toimistolle silmät ristissä. Auringon ensimmäiset säteet maalaavat kullalla Thaimaan Koh Phi Phillä sijaitsevan rantakylä Tonsain katuja.
”Tänään etsimme haita”, snorklausopas Trevor sanoo.
Adventure Clubin Shark Watch -snorklausretkellä on takuu: jos haita ei nähdä, rahat saa takaisin. Hintaan ei sisälly henkivakuutus.
Totta puhuen ei meillä osallistujilla ole mitään pelättävää. Trevor kertoo, että maailman 250 hailajista vain viisi on ihmisille vaarallisia. Suurin osa haista pelkää ihmisiä, niin myös etsimämme riuttahait.
Trevor opastaa, että haita nähdäksemme meidän on oltava hiljaa ja uitava mahdollisimman rauhallisesti.
”Hailla ei ole vain kuudetta aistia, niillä on myös seitsemäs ja kahdeksas aisti. Uidessamme me luomme aaltoja, jotka hai aistii kylkiviiva-aistillaan. Nenässään olevalla sähköimpulssiaistilla hait tuntevat sydämenlyöntimmekin.”
Haiden kotikonnut sijaitsevat Long Beachin reunalla vain lyhyen venematkan päässä Phi Phin vilkkaasta rantakylästä. Harva Long Beachin vesissä pulikoiva edes tietää uivansa haiparven keskellä.
Ilman opasta haita on vaikea nähdä. Kokenut opas osaa lukea haiden liikkeitä merivirtojen mukaan. Parasta aikaa on varhainen aamu.
Laitamme snorkkelit silmille ja pulahdamme lämpimään veteen.
Hait ilmestyvät meren sinestä kuin aaveet. Ne vilahtavat vierestämme ja katoavat taas, ilmestyäkseen kohta uudelleen näkyviin. Parhaimmillaan lasken kerralla yhdeksän haita. Niitä on kaikenkokoisia pienokaisista suureen, pulskaan matamiin.
Kun retkemme lähestyy loppuaan, Trevor sukeltaa pohjaan, tarraa kiinni kivestä ja pidättää hengitystään. Hait alkavat pyöriä hänen ympärillään kuin karusellihevoset.
Kun olemme nousseet takaisin veneeseen, Trevor kertoo, mitä tapahtui: ”Hait kävivät ihmettelemässä, mitä ihmettä ihminen teki pohjassa paikallaan köllöttelemässä. Ne eivät ole tottuneet sellaiseen.”
Samaa trikkiä kokeilen myöhemmin itsekseni autiosaari Ko Adangilla aivan Thaimaan etelärajalla.
Suuri riuttahai ilmestyy aina välillä näkyviin, katoaa taas. Se näkee minut, kuulee minut ja haistaa minut. Kylkiviiva-aistillaan se tuntee jokaisen liikkeeni. Edes sydämenlyöntini eivät pysy salassa sen sähköaistilta.
Hengitän keuhkoni täyteen ilmaa, sukellan pohjaan ja otan kivestä kiinni. Pidätän hengitystäni. Odotan.
Uteliaisuus vie haista voiton. Se ilmestyy taas näkyviin, alkaa kierrellä ympärilläni. Se änkeää aivan vierelle ihmettelemään ja katseemme kohtaavat – hetki on ikimuistoinen.
